Nyt tuli ihan semmonen olo, että olis ehkä aika kertoa itsestäni vähä enemmän. :) Suurin osa ihmisistä pitää mua varmastikki ihan täys idioottina ja kusipäänä, mikä ei sinänsä haittaa mua. Se on niiden menetys. ;) Ystävät tietää minkälainen tomppeli mä oon ja se riittää mulle!
No okei okei.. Pystyn sen kyllä ittekki myöntämään että osaan olla aika ämmä jos sitä tosiaanki haluan, ja jos joku mua loukkaa (siihen ei todellakaa tarvita paljon, syöppä vaikka mun ruuat niin johan teen sun elämästä hankalaa) niin se saa kyllä tuntea sen persenahoissaan. En todellakaan ole mikään maailman ihanin ihminen silloin kun mä suutun. Ja siihen ei edes tarvita juuri mitään että mut saa suuttumaan tai loukkaantumaan! Itsetunto mulla on paskimmasta päästä, vaikkei sellasta käsitystä ihan heti kyllä musta saa. Itserakas olen ehkä vähän enemmän kuin laki sallii. Mutta eikö se oo välillä ihan hyväki asia? :)
Jo pienestä asti oon ollu ulospäin kovanassu mutta sisältä helposti loukkaantuva, otan asioita liiankin helposti itseeni ja oon tosi herkkä. Siihen ei montaa sanaa tarvita että mut saa sisältä rikki.
Mutta on mussa hyviäkin puolia! Uskokaa tai älkää. Oon jo pienestä pitäen pitäny huolta mulle rakkaista ihmisistä ja se jatkuu edelleen. Kuuntelen mielelläni muiden huolia ja haluan auttaa enemmän kuin tarpeeksi jos huomaan että jollakin on joku hätänä. En pysty elämään erakkona edes 2 päivää kotona ilman että näen ystäviä. Oon ihan sairaan riippuvainen muista ihmisistä! Ja mustasukkaisuudesta puhumattakaan. Jos joku osaa olla mustasukkainen niin minä ainakin... Sitä vaan ei kaikki tiedä. ;)
Elämässäni on monta hyvin tärkeää ihmistä. Ensimmäisenä voisin mainita äitin. Äiti on aina ollu se yks mun parhaista ystävistä jolle on voinu kertoa kaiken, eikä se oo ikinä mua tuominnu. Aina antanut neuvoja kun mä niitä tarvitsen ja aina potkinu perseelle ku sitä potkua on tarvinnu. Oon ehkä vähän äitin lellikki mutta johtunee ehkä siitä että oon meidän perheen ensimmäinen lapsi.. Äiti on vaan se yks tärkeimmistä ihmisistä tässä maailmassa. <3
Isi kuuluu myös näihin tärkeimpiin ihmisiin. Okei, meidän keskustelut ja yhteiselo ei oo aina ollu pelkkää ruusuilla tanssimista. Mutta kukapa täällä koko ajan sovussa voisikaan olla? Silti oon oppinu isiltä niin paljon ettei mitään rajaa. Jos joku osaa antaa parhaita elämän neuvoja niin se on minun isi. <3 Kotiarestia on tullu ja välillä vähän tuomittukin mutta nyt sen huomaa että aina mua on ohjattu oikeaan suuntaan kun on meinannut se kultainen keskitie olla hukassa. Isi on myös aina antanut mun itse päättää asioistani, se on vain antanut hyviä neuvoja siitä mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Ja mun mielestä se on ainaki ollu hyvä juttu, ehkä sen takia musta ei koskaan tullu kovin pahaa kapinoivaa teiniä..
Seuraavana on Laura, mun serkku ja yks elämäni parhaimmista ystävistä. Ja heti alkuun voin mainita että meidän ystävyys ei oo kyllä aina ollu sovussa elämistä! Silloin kun me ollaan sovussa kaikki sujuu niinkuin rasvattu, mutta ootappa kohta ku saadaan jostaki riita aikaaseksi niin voin kertoa että sitte on helvetti irti! Mutta silti, ei me voida riidoissa kauaa olla ja kummasti nuo astetta kovemmat riidat puhdistaa ilmaa mukavasti.. Ja silloin kun ollaan sovussa, meillä on niin hauskaa että nauruun meinaa tukehtua. Jos meidän kaikki jutut julkaistais jossain niin meidät molemmat varmaan passitettais mielisairaalaan sen jälkeen. Laura on se jolle voi puhua ihan kaikesta! Maailman paras ystävä <3
Mutta sitten on vielä toinen Laura, temperamenttisin ja tulisin tyttö jonka mä tiedän! Mutta ehkä sen takia meillä onki niin loistava ystävyys. ;) Paskanjauhaminen sujuu meiltä oikein helposti ja sillon ku joku vituttaa niin sitte kans vituttaa ja siitäpä sitten riittää keskustelua joksikin aikaa. Me voidaan puhua toisillemme ihan kaikesta eikä oo pelkoa siitä että toinen tuomittis tai jotain. Tai no ehkä ihan aiheesta joskus vähä moititaan mutta sehän on ystävän tehtävä potkia oikiahan suuntahan jos toinen meinaa vähä horjahtaa. Tämä tytteli lukeutuu myös maailman parhaimpiin ystäviin <3
Sini on myös yks tärkeistä ihmisistä. Ei olla niin hirveän kauaa tunnettu mutta siinä ajas tästä tytöstä on tullu mulle hirvittävän tärkeä ja hyvä ystävä. Mun on ainakin helppo puhua ihan kaikesta eikä tarvi miettiä että mitähän tuo toinen ny ajattelee jos mä näin sanon. Tärkeä tytteli <3
Sitten on vielä mun pikkuveljet. Joista yksi on jo enkelinä taivaassa, mutta silti rakkaampaakin rakkaampi. <3 Ja tämä tapahtuma saa mut ainakin pitämään vielä enemmän huolta näistä kahdesta velteenistä jotka täällä vielä on. Jos joku oikeen vituttaa niin nää kaks apinaa Miika ja Tuukka saa kyllä joko sapen kiehumaan entistä enemmän tai sitte unohtamaan vitutuksen.. Tasan kaks vaihtoehtoa. :D Todella tärkeitä ovat kaikki kolme! <3
Ja paljon on muitakin rakkaita ihmisiä joista en halua luopua mistään hinnasta!
Sitte vähä kevyempiin asioihin. :D Opiskelen tosiaan ensimmäistä vuotta lähihoitajaksi. Alalle päädyin siksi että mielestäni mulle vaan ei sovi mikään muu ammatti. Konttorirotaksi en halua ja kaipaan ihmisläheistä työtä sekä tykkään muiden auttamisesta. Mikäpä siis sopisi paremmin...? Koulu on vielä ainakin tuntunut ihan mukavalta vaikka välillä se nostaa stressitason aika korkealle. :) Mutta se on vain nämä 3 vuotta.
Hmmm mitäs vielä.. Lemmikeistä voin kertoa sen verran että meillä on 4 Suomenajokoiraa ja 1 Vehnäterrieri. Myös 4 kissaa löytyy. Terrieri ja yks ajoikoirista on mun koiria ja sen kyllä huomaa, omistajan luonne on peilautunu aika hyvin. ;) Eläimet on mulle kyllä yks tärkeä elämänehto. En voisi elää ilman lemmikkejä. Harrastan myös ratsastusta enkä tiedä mitään parempaa rentoutumistapaa ja murheiden unohtamistekniikkaa kuin ratsastus ja tallilla häärääminen! Siinä vaan jotenkin unohtuu tämän maailman kurjuus..
Mulla olis vielä kyllä vaikka ja mitä kerrottavaa mutta täytyy säästää ne vähän tuonnemmas. :) Tässä ny tuli jo aika paljon informatiota meikäläisen elämästä. Seuraavaa osaa odotellessa vai mitä ;)
xoxo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti