Who tells when it's too late?

Hate what will it take

When all that is left

Is a long waited sweet revenge

In my deepest fears I'm losing you

Even if somebody tried to stop my heart

I'm still alive I will never give up

It's hard to tell you that i care

And all i want is that you kiss me

I hope someday you feel the same way too

This life is hurting we both know that

I won't let go of things that I was dreaming

Waiting for something, something more to live for... 

It has taken too long since I've had something to hold on

From light to darkness

From hate to love

That's what we are

<3:lla Jonna

Sä et tajua, kuinka vituttaa.

Ilmeisestikkin syysmasennus iskeny tai jotain. 

Mikään ei huvita, vitutuskäyrä kiristyy nopeammin,

kaikki on vaan ihan sama.

Tulis vaikka sitä lunta niin alkais vähä maailma kirkastumaan.

Enää pari päivää tätä jaksoa koulus jäljellä ja

sitte voiki ottaa jouluun asti rennosti.

Joululoman jälkee meneeki melkee koko kevät töissä.

Innolla sitä odottaen.......

Tein myös aika "ison" ratkaisun rehellisyyden

ja ns. "ystävyyden" välillä. Täs ratkaisus

päädyin rehellisyyteen. Ja oon tähän ratkaisuun tyytyväinen.

Miksi antaa ihmisten elää valheessa jos on mahdollisuus avata silmät?

"Rakkaus on ikuista vain valkokankaalla,

totta vai tarua, sen itse näät.

Rakkaus on ikuista vain valkokankaalla."

Taas pitkän pitkä viikko jaksettavana.

Pääs lyö tyhjää eikä tähänkää saa mitää järkevää

lausetta.

Jospa vaikka joku toinen päivä vois saada 

tännekin hieman pirteämpää tekstiä?

Ehkä terveystiedon kokeisiin lukeminen ja lenkillä käyminen

vois vähän piristää. Tai noista vaihtoehdoista ainaki

lenkillä käyminen.

Volat kaakkoon ja menoksi!

<3:llä Jonna