Ensimmäisenä syvä anteeksipyyntö etten oo taas tänne saanu hetkeen mitään asiallista tekstiä.
Aika on kulunu niin pirun nopeeta ettei meinaa peräs pysyä, koulus alko uus jakso ja koko alkanu kuukausi on ollu yhtä sekasotkua eikä mistää oikee meinaa saada kiinni.
Tähän väliin onki sitte hyvä kertoa pieni ja lievä vuodatus koulusta. Ei rakas taivas oikeasti. Tässä nyt kaks ensimmäistä jaksoa ollu ihan kohtuullisia ja päivät sopivan mittasia, mutta nyt! Joka ikinen päivä tästä päivästä joululoman alkuun asti koulua on 8.15-15.30. No sinänsä nuo vois olla ihan siedettäviä päiviä jos ei asuisi täällä keskellä ei mitään, jonka takia joutuu heräämään jo 6.00 ja kotona on aikasintaan 16.45.... No okei, pitäishä näihin pitkiin päiviin tottua ihan työelämänki kannalta mutta silti ottaa pikkuusen voimille ja eipä sitä sitte viikolla jaksa tehdä mitään ja viikonloputki menee nukkues kotona. Ja seki vielä että kuka ihminen jaksaa joka päivä 4 tuntia psykologiaa putkeen, ristus näen pian painajaisia kaikista teorioista ja koko pirhanan kehityspsykologiasta.. Voin kertoa että tän jakson ekoina viikkoina ja tunteina ei oo jääny yhtää mitää päähän. Oon pihalla ku lumiukko.
Ja kuten kaikissa ostostv:n mainoksissa sanotaan, eikä siinä vielä kaikki.. Omas yksityiselämässäki on ollu jos jonki moista kaaosta ja myllerrystä, mikä lisää stressiä mukavasti.. Eikä ainakaa ihan heti helpotusta oo näkyvis, tosin pahin taitaa jo olla ohi.. Tai sitten vasta tulossa. Koulussakin tehtiin stressitaso testi. Jos sai 150-300 pistettä oli ylistressaantunu ja alle 100 pistettä oli sitte ihan normaali. Meikäläinen veti hienosti siitä testistä 480 pistettä. Miten niin muka stressaantunut??
Mieli tekis johonki kauas lämpimään ja aurinkoiseen ihan yksin. Unohtais kaiken kylmyyden ja huolet täällä suomes ja ottais ilon irti.. Rentoutuis oikeen kunnolla, sitä mä todellaki tarvitsisin. Kamalin tunne se kun itse huomaa kuinka alkaa palaa loppuun eikä vaan oikeeesti enää jaksa panostaa kunnolla. Toivottavasti joulun jälkeen helpottaa. Eihän siihenkään ole enää kuin viisi fuckin pitkää viikkoa. Ja asenteessahan ei ole parannettavan varaa?
Tämä blogi on kyllä hyvä paikka tulla purkamaan tuntemuksiaan ja vitutustaan sillon ku siltä tuntuu. Ei tarvi ku kirjottaa, ajatelkoot muut mitä tykkää. :--)
Christina Perri - A Thousand Years
Katkeran vuodatuksen merkeissä toivotan kaikille oikein ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti